Maalis- ja huhtikuu meni hurjaa kyytiä ohi. Töissä rehtorina kevät on kiireistä aikaa, joten väitöskirjan edistämiseen käytettävä aika on ollut kortilla. Kuukausiin mahtui Kuusamo-reissu omalla perheellä ja esikoisen 8v-syntymäpäivät. Jotain konkreettista olen sentään saanut myös väitöskirjan osalta aikaiseksi.
Muutama tutkimuksellinen suuntaviiva hahmottuu
Kahden kuukauden aikana olen selkiyttänyt ajatuksiani analyysimenetelmän valinnasta. Tutkimus tulee alkuperäisen suunnitelman mukaan olemaan fenomenologinen tutkimus, jossa käytän IPA-menetelmää. IPA tuo tutkimukseen mukaan myös hermeneutiikan ja idiografian. Pääpiirteissään tutkimukseni on siis kiinnostunut yksilön kokemuksista, joita analysoidaan ja tulkitaan tutkijan esiymmärryksestä käsin. Tutkimuksessa lähden liikkeelle siitä, että tieto perustuu yksilön kokemuksiin ja havaintoihin maailmasta. Ihminen antaa havainnoilleen ja kokemuksilleen merkityksiä, joita hän kerronnan avulla tuo näkyviksi. Merkitykset ovat jotain merkittävää ja tärkeää - jotain, mikä kertoo asioista ja ilmiöistä siinä todellisuudessa, jossa henkilö elää.
Olen myös rajannut tutkimustani niin, että tutkimuskohteekseni on valikoitunut lukiokoulutus. Perusopetuksen puolella on tehty jo hyvinkin laajasti pedagogiseen johtamiseen liittyvää tutkimusta, kun taas lukiokoulutus on jäänyt sivunäyttelijän rooliin. Tätä tutkimuksellista valintaa edesauttoi myös se, että itselleni nimenomaan perusopetuksen kenttä on "ominta" ja samalla omaan siitä jo kohtalaisen paljon esiymmärrystä. Lukiokoulutusta voin lähteä tutkimaan avoimemmin mielin, mikä oletukseni mukaan vaikuttaa myös tutkimuksen luotettavuuteen.
Haastattelurunko ensimmäistä osatutkimusta varten muotoutuu
Viimeisen kuukauden olen kuluttanut pääsääntöisesti ensimmäisen artikkelin haastattelurungon työstämiseen. Ensimmäisessä osatutkimuksessani tulen selvittämään lukion rehtoreiden pedagogiselle johtamiselle antamia merkityksiä. Tästä näkökulmasta olen pohtinut, millaisia asioita toivoisin haastatteluissa voivani saada esille. Mitä kysyä ja millä tapaa? Miten varmistaa, etten johdattele liikaa, vaan jätän tilaa haastateltavan omille merkityksille? Millainen tieto olisi uutta ja hyödyllistä? Samalla olen kirjoittanut auki omaa esiymmärrystäni pedagogiseen johtamiseen liittyen.
Voisi kuvitella, että haastattelukysymysten muodostaminen olisi yksi tutkimuksen helpoista osuuksista, mutta sitä se ei todellakaan ole ollut. Minulla on tällä hetkellä kolmas haastattelurunkohahmotelma menossa, ja uskon sen muuttuvan vielä ennen haastattelujen toteuttamista. Huomaan sokeutuvani omille kysymyksilleni, mikä tuo epävarmuutta haastattelurungon muodostamiselle. Ohjaavatko kysymykseni riittävän syvälliseen ilmiön tarkasteluun?
IPA:ssa suositellaan välttämään liian ohjailevia kysymyksiä, eikä teemahaastattelua suositella. Tutkijaa suositellaan lähtemään haastatteluun jopa ilman haastattelurunkoa, jotta haastattelu liikkuisi puhtaasti haastateltavan esiin nostamisen teemojen parissa. Ihan tähän en tule omissa haastatteluissani taipumaan näin tutkijan uran alussa. Strategiani on varustautua kattavalla haastattelurungolla, mutta valmistautua muuttamaan sitä ja luopumaan osasta kysymyksiä haastattelujen yhteydessä. Odotan jo mielenkiinnolla, millaisia ilmiöön liittyviä näkökulmia haastateltavani nostavat omista kokemuksistaan esille. Ensimmäiset haastattelut odottavatkin jo ihan nurkan takana, kesäkuussa. Hui ja jee!
Hitaasti mutta varmasti tutkimus lähtee siis etenemään. Olen myös hakenut jo ensimmäistä apurahaa. En usko sitä aivan vielä saavani, mutta hyvää harjoitusta tulevia hakuja varten!
