Tutkimussuunnitelman esittely ja kaksi yllätystä heti väitöskirjaprosessin kärkeen

 

OK, sulla on tutkittava ilmiö. Mites meinasit sitä tutkia?

Väitöskirjassani tutkin pedagogista johtamista kouluyhteisön inhimillistä pääomaa lisäävänä tekijänä. Jo tutkimussuunnitelmaa tehdessäni täytyi päättää, millaisen lähestymistavan otan tutkittavaan ilmiöön. Oli helppoa todeta, että tutkimuksestani tulee laadullinen. Mutta että millaisella metodilla lähtisin ilmiötä avaamaan - siinäpä vasta kysymys!

Muutaman ohjauskeskustelun, päivien googlailun ja aiempiin tutkimuksiin tutustumisen jälkeen tutkimukseni menetelmäksi valikoitui fenomenologinen tutkimus. Ei kun siis tuumasta toimeen ja selvittämään, millaisesta tutkimusmenetelmästä fenomenologiassa onkaan kyse.

Fenomenologisen tutkimuksen lähtökohtia - viitekehyksen valinta

Fenomenologia on yksi laadullisen tutkimuksen suuntaus, jossa ollaan kiinnostuneita ihmisten kokemuksista. Fenomenologi tutkii ihmisen tietoisuutta, joka syntyy jonkin ilmiön kokemisen myötä. Fenomenologian oppi-isänä pidetään Edmund Husserlia (1859-1938). Hänen oppejaan puolestaan kehitti eteenpäin tämän oppilas Martin Heidegger (1889-1976).

Husserl ja Heidegger edustavat kahta fenomenologisen tutkimuksen viitekehystä. Puhtaassa Husserlin kehittämässä fenomenologiassa tutkimus lähtee ajatuksesta, että tutkittavien kokemuksia voidaan analysoida vailla ennakko-oletuksia ja näin tavoittaa tutkittavan kokemuksen ydin. Tämä mahdollistuu, kun tutkija toteuttaa reduktion, eli sulkeistaa omat ennakkotietonsa ja -oletuksensa aiheesta. 

Heidegger puolestaan lähti omassa viitekehyksessään liikkeelle siitä, ettei tutkija voi lähestyä tutkittavaa ilmiötä täysin vailla omia ennakko-olettamuksia ja -tietoja. Tutkijan ennakko-oletukset tulee kuitenkin kirjata auki tutkimusta tehtäessä, jotta tutkimuksen lukijalle välittyy ymmärrys siitä, miten tutkija tarkastelee ilmiötä omien ennakkokäsitystensä ”linssin” kautta. Tutkijan tulee myös Heideggerin edustamassa viitekehyksessä jättää itsensä ulos tutkimuksesta ja olla esimerkiksi haastattelutilanteissa tuomatta esiin omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan ilmiöstä. 

Fenomenologista analyysitapaa valittaessa tutkijan tulee siis päättää, ajatteleeko hän tutkimustulosten nousevan puhtaasti aineistosta (Husserlin deskriptiivinen fenomenologia) vai että aineisto ja tutkijan ennakko-oletukset keskustelevat ja täydentävät toisiaan (Heideggerin fenomenologis-hermeneuttinen viitekehys).

Omassa väitöstutkimuksessani lähden Heideggerin kelkkaan.  Ajattelen, ettei tutkijan omat ennakkokäsitykset voi olla vaikuttamatta siihen, millaisia tulkintoja datasta tehdään. Omalla kohdallani joudun päivittäin pohtimaan työssäni pedagogista johtamista - on absurdi ajatus, että tutkimusta tehdessäni kaikki tuo ajattelu * PUF VAIN * katoaisi ilmaan. Vai mitä sinä ajattelet asiasta?

Lähteet:

PhD Mark Thorsbyn luento 27.1.2016: Introduction to Phenomenology part I

Dr. Katarzyna Peoplesin luento 7.5.2017: Writing a Phenomenological Research Dissertation: What to know before beginning?

Valmiina tai ei - nyt mennään!

Oletko ikinä pohtinut, miltä näyttää väitöskirjaprosessi, kun väikkärin tekijänä on vaativassa päivätyössä käyvä kahden pienen lapsen äiti? Entä onko pedagoginen johtaminen kouluyhteisössä sinulle sydämen asia, jota haluat kehittää ja jossa haluat myös itse kehittyä? Jos vastasit näihin kysymyksiin tai ainakin toiseen niistä kyllä, olet voinut löytää täysin oikean blogin äärelle.

Tämän blogin tarkoituksena on seurata yhden rehtorin – minun – matkaa kohti tohtoritutkintoa. Väitöskirjani aiheena on pedagoginen johtaminen kouluyhteisössä. Ja vielä tarkemmin, opetushenkilöstön ammatillisen kehittymisen ja oppilaiden hyvinvoinnin tukeminen pedagogisen johtamisen keinoin.

Tämä blogi toimii päiväkirjamaisena reflektoinnin välineenä minulle itselleni. Arviolta seuraavat kuusi vuotta tulen päivittämään blogia siitä näkökulmasta, miltä tuntuu ja näyttää väitöskirjaprosessi, kun tutkimuksen teon rinnalla on (toivottavasti) myös muuta elämää. 

Lisäksi toivon, että tästä blogista voisi tulla ammatillisen keskustelun väline ja alusta. Kaikki kommentit, ideat, ajatukset ja kyseenalaistukset, joita sinulle arvon lukija tulee mieleen, ovat tervetulleita.

Tervetuloa seuraamaan tätä matkaa. Jännityksellä odotan, mitä on edessäpäin.

Valmiina tai ei - nyt mennään!