Tutkija 0009-0003-7495-7614 raportoi kesälaitumilta

Kesäloma on takanapäin. Tänä kesänä olin lomalla neljä viikkoa - neljä tehokasta viikkoa opiskelujen edistämiseen. No, ei ne viikot kovin tehokkaita olleet, mutta jotain tuli kuitenkin lomailun ohella tehtyä. 😊 Tässä lyhyt raportti kesä-heinäkuun väitöskirjatouhuista.

Haastattelut ovat käynnistyneet ja tuntuu, että jo muutaman haastattelun jälkeen oma ymmärrys pedagogisesta johtamisesta on kasvanut hurjasti. On ollut huikeaa kuunnella kollegoiden kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta, joka itseä mietityttää. Olen varma, että jo tässä vaiheessa myös oma ammattitaito on lisääntynyt, ja siinä piilee tämän kakun kirsikka. On tullut monta kertaa mietittyä, kuinka onnekas sitä onkaan kun tekee työtä josta tykkää ja saa siihen vielä yhdistettyä yhden intohimonsa, uuden oppimisen ja opiskelun.

Pedagogisesta johtamisesta on alkanut hahmottua itselle uusia näkökulmia. Tai sanotaanko, että ei uusia, mutta jotkin asiat ovat alkaneet painottua aikaisempaa enemmän. Ajattelin aikaisemmin, että pedagoginen johtaminen on pitkälti yksilön toteuttamaa toimintaa. Rehtoreita kuunnellessa vuorovaikutteisuus nousee kuitenkin vahvasti esille. On erilaisia kokoonpanoja, joiden kautta pedagogista johtamista toteutetaan. Rakenteet vilahtelevat usein puheessa ja olen alkanut pohtia, voisiko yksi artikkeleistani liittyäkin pedagogisen johtamisen rakenteiden ja roolien kuvaamiseen. Pedagogiseen johtamiseen liittyvästä puheesta on alkanut hahmottua myös kaksi tasoa: oppiainekohtainen, didaktisempi ulottuvuus ja sille vastaparina laaja-alaisempi koulun toiminnan kehittämiseen liittyvä ulottuvuus. En vielä oikein saa kiinni tästä jaosta, mutta sellainen intuitio minulla on, että tässä on jotain merkityksellistä ja raportoimisen arvoista.

Kesän aikana olen työstänyt kahta rahoitushakuihin liittyvää kurssia. Tuntuu, että vähitellen väitöskirjaprosessiin on alkanut tulla punaista lankaa ja nyt voisi olla sopiva aika alkaa harjoitella rahoitushakemusten kirjoittamista. Viime aikoina olen koostanut tutkijan ansioluettelon TENKin mallin mukaisesti ja kirjoittanut oman julkaisuluettelon. Julkaisuluetteloni tosin näyttää vielä hiukan reppanalta, siellä kun on pelkästään graduni. Jospa se kuitenkin alkaisi vähitellen täyttyä. 

Erittäin ylpeä ja innoissani olen siitä, että enää en ole nobody, vaan tämän kesän myötä minulla on ihka oikea tutkijatunniste. Minä olen tutkija 0009-0003-7495-7614. En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin tuo numerorimpsu tekee tästä työstä todellisempaa. Nuorempi tutkija Korkalainen - miten siistiä! ORCID- tunniste on asioita, jotka ovat vaan tupsahtaneet eteeni ilman että kukaan olisi siitä sen tarkemmin kertonut. Mikäli haluat lukea tutkijatunnisteesta ja sen käytöstä lisää, löydät lisätietoa ORCIDin sivuilta, josta voi myös hankkia oman tunnisteen. 

Kesän aikana on ollut mahdollisuus perehtyä myös paremmin pedagogista johtamista käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen. Huomasin, että omaa ajatusten prosessointi- ja kirjoitustyötä helpottaa suuresti, kun artikkeleista koostaa itselleen esimerkiksi Wordiin keskeisimmät pointit talteen. Väitöskirjatekstiä on huomattavasti helpompi lähteä muotoilemaan, kun ensin selittää itselleen asiat Wordiin auki. Myöhemmin on myös kätevä palata omiin muistiinpanoihin ja verrata niitä jo kirjoittamaansa tekstiin. Tämän huomaaminen on tuonut jäsentyneisyyttä itse kirjoitustyöhön, joskin aikaa artikkelien lukemiseen ja niiden jäsentelyyn menee huomattavasti enemmän mitä ilman tuota välivaihetta. 

Ja ajasta puheen ollen, tiesitkö, että 1,5h haastatteluaineiston litterointiin saa kulumaan useamman päivän? Minä en, mutta tämänkin asian olen tämän kesän aikana oppinut. Olen aika pahasti myöhässä omasta tavoiteaikataulustani haastattelujen, niiden litteroinnin ja analysoinnin suhteen. Mutta eipä siinä, sitten muokataan aikataulua ja otetaan mahdollisesti jossakin toisessa kohtaa kiinni. Pääasia on, ettei väitöskirjaprojektista syntyisi kiireen leimaamaa pakkopullaa, vaan into ja halu oppia ja oivaltaa uutta säilyisi loppuun asti. 

Ensi viikolla ohjelmassa on ainakin Converiksen haltuunotto. Tässä taas yksi never heard- asia, mutta kuulemma aika olennainen mikäli aikoo esimerkiksi apurahoja hakea. Ei kun siis uutta oppimaan! 

Mitä kuuluu, väitöskirjaprojekti?

Maalis- ja huhtikuu meni hurjaa kyytiä ohi. Töissä rehtorina kevät on kiireistä aikaa, joten väitöskirjan edistämiseen käytettävä aika on ollut kortilla. Kuukausiin mahtui Kuusamo-reissu omalla perheellä ja esikoisen 8v-syntymäpäivät. Jotain konkreettista olen sentään saanut myös väitöskirjan osalta aikaiseksi.

Muutama tutkimuksellinen suuntaviiva hahmottuu

Kahden kuukauden aikana olen selkiyttänyt ajatuksiani analyysimenetelmän valinnasta. Tutkimus tulee alkuperäisen suunnitelman mukaan olemaan fenomenologinen tutkimus, jossa käytän IPA-menetelmää. IPA tuo tutkimukseen mukaan myös hermeneutiikan ja idiografian. Pääpiirteissään tutkimukseni on siis kiinnostunut yksilön kokemuksista, joita analysoidaan ja tulkitaan tutkijan esiymmärryksestä käsin. Tutkimuksessa lähden liikkeelle siitä, että tieto perustuu yksilön kokemuksiin ja havaintoihin maailmasta. Ihminen antaa havainnoilleen ja kokemuksilleen merkityksiä, joita hän kerronnan avulla tuo näkyviksi. Merkitykset ovat jotain merkittävää ja tärkeää - jotain, mikä kertoo asioista ja ilmiöistä siinä todellisuudessa, jossa henkilö elää.

Olen myös rajannut tutkimustani niin, että tutkimuskohteekseni on valikoitunut lukiokoulutus. Perusopetuksen puolella on tehty jo hyvinkin laajasti pedagogiseen johtamiseen liittyvää tutkimusta, kun taas lukiokoulutus on jäänyt sivunäyttelijän rooliin. Tätä tutkimuksellista valintaa edesauttoi myös se, että itselleni nimenomaan perusopetuksen kenttä on "ominta" ja samalla omaan siitä jo kohtalaisen paljon esiymmärrystä. Lukiokoulutusta voin lähteä tutkimaan avoimemmin mielin, mikä oletukseni mukaan vaikuttaa myös tutkimuksen luotettavuuteen.

Haastattelurunko ensimmäistä osatutkimusta varten muotoutuu

Viimeisen kuukauden olen kuluttanut pääsääntöisesti ensimmäisen artikkelin haastattelurungon työstämiseen. Ensimmäisessä osatutkimuksessani tulen selvittämään lukion rehtoreiden pedagogiselle johtamiselle antamia merkityksiä. Tästä näkökulmasta olen pohtinut, millaisia asioita toivoisin haastatteluissa voivani saada esille. Mitä kysyä ja millä tapaa? Miten varmistaa, etten johdattele liikaa, vaan jätän tilaa haastateltavan omille merkityksille? Millainen tieto olisi uutta ja hyödyllistä? Samalla olen kirjoittanut auki omaa esiymmärrystäni pedagogiseen johtamiseen liittyen.

Voisi kuvitella, että haastattelukysymysten muodostaminen olisi yksi tutkimuksen helpoista osuuksista, mutta sitä se ei todellakaan ole ollut. Minulla on tällä hetkellä kolmas haastattelurunkohahmotelma menossa, ja uskon sen muuttuvan vielä ennen haastattelujen toteuttamista. Huomaan sokeutuvani omille kysymyksilleni, mikä tuo epävarmuutta haastattelurungon muodostamiselle. Ohjaavatko kysymykseni riittävän syvälliseen ilmiön tarkasteluun? 

IPA:ssa suositellaan välttämään liian ohjailevia kysymyksiä, eikä teemahaastattelua suositella. Tutkijaa suositellaan lähtemään haastatteluun jopa ilman haastattelurunkoa, jotta haastattelu liikkuisi puhtaasti haastateltavan esiin nostamisen teemojen parissa. Ihan tähän en tule omissa haastatteluissani taipumaan näin tutkijan uran alussa. Strategiani on varustautua kattavalla haastattelurungolla, mutta valmistautua muuttamaan sitä ja luopumaan osasta kysymyksiä haastattelujen yhteydessä. Odotan jo mielenkiinnolla, millaisia ilmiöön liittyviä näkökulmia haastateltavani nostavat omista kokemuksistaan esille. Ensimmäiset haastattelut odottavatkin jo ihan nurkan takana, kesäkuussa. Hui ja jee!

Hitaasti mutta varmasti tutkimus lähtee siis etenemään. Olen myös hakenut jo ensimmäistä apurahaa. En usko sitä aivan vielä saavani, mutta hyvää harjoitusta tulevia hakuja varten!

Saanko luvan?

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Vaikka tutkimusmetodi on edelleen hukassa, on väitöskirjan teossa se hyvä puoli, että prosessia voi silti viedä eteenpäin. Tapasimme ohjaajani kanssa ja sovimme, että alan työstämään ensimmäisen artikkelin haastattelurunkoa. Haastattelukysymykset voisivat selkeyttää sitä, mikä metodi tutkimukseen loppupeleissä valikoituu. Ohjaajani myös vinkkasi, että kannattaa jo tässä vaiheessa alkaa hakea kunnilta tutkimuslupia - niiden saanti kun voi kestää. 

Hetkinen. Tutkimuslupa. Kunnalta? Taas oli aloitteleva tutkija uuden äärellä.

 

Olin ajatellut, että lähestyn tutkittavien koulujen rehtoreita suoraan sähköpostilla ja sovin heidän kanssaan tutkimukseen osallistumisesta. Mutta totta tosiaan, ensin lupa tutkimukseen haetaankin kunnalta, joka voi suhtautua tutkimukseen myös kielteisesti. Voihan kylmä hiki. Siispä tuumasta toimeen ja tutkimaan, kuinka tutkimuslupa kunnalta hankitaan.

Oma taktiikkani oli hakea tutkimuslupia mahdollisimman laajasti eri kunnista. Näin ei tulisi ongelmaa, mikäli jokin kunta ei lupaa myönnä. Etsin Wikipediasta listan Suomen kunnista ja valikoin sieltä sekä pieniä että suuria kuntia eri puolilta Suomea. Kunkin kunnan osalta etsin kunnan verkkosivuilta tutkimuslupahakemuksen, jota aloin täyttämään. Tässä törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön: monella pienellä paikkakunnalla ei ollut saatavissa olevaa tutkimuslupahakemusta. Näissä tapauksissa lähetin kunnan kirjaamoon kysymyksen, mistä tutkimuslupahakemuksen saa. Edelleen odotan vastausta useasta kunnasta.

Tutkimuslupahakemusten yhteydessä mainittiin, mitä liitteitä hakemukseen tarvitaan. Vaadittavia liitteitä oli lähes poikkeuksetta tutkimussuunnitelma, tutkimustiedote, tietosuojailmoitus sekä osallistumissuostumus. Jos Jyväskylän yliopistolla ei olisi todella selkokielisiä ohjeita näiden liitteiden kirjoittamiseksi, olisi hanskat tippuneet tässä vaiheessa. Käytin liitteissä tämän linkin takaa löytyviä Jyväskylän yliopiston lomakepohjia.

Olen jo saanut muutamalta kunnalta myönteisen päätöksen tutkimuslupahakemukseeni. Näin jälkeenpäin harmittelen, kun en laittanut itselleni muistiin mihin kaikkiin kuntiin olen jo tutkimuslupahakemukseni lähettänyt. Rajallisesta väitöskirjan tekoon varatusta ajasta on ikävä käyttää yhtään minuuttia sähköpostin lähetetyt-kansion tarkasteluun ja sen varmistamiseen, etten spämmäile kovin monta kertaa tiettyjä kuntia samoilla hakemuksilla. Mutta virheistä oppii - toista artikkelia työstäessäni tämänkin virheen osaa jo välttää! 😀

Tutkimussuunnitelman esittely ja kaksi yllätystä heti väitöskirjaprosessin kärkeen

 

OK, sulla on tutkittava ilmiö. Mites meinasit sitä tutkia?

Väitöskirjassani tutkin pedagogista johtamista kouluyhteisön inhimillistä pääomaa lisäävänä tekijänä. Jo tutkimussuunnitelmaa tehdessäni täytyi päättää, millaisen lähestymistavan otan tutkittavaan ilmiöön. Oli helppoa todeta, että tutkimuksestani tulee laadullinen. Mutta että millaisella metodilla lähtisin ilmiötä avaamaan - siinäpä vasta kysymys!

Muutaman ohjauskeskustelun, päivien googlailun ja aiempiin tutkimuksiin tutustumisen jälkeen tutkimukseni menetelmäksi valikoitui fenomenologinen tutkimus. Ei kun siis tuumasta toimeen ja selvittämään, millaisesta tutkimusmenetelmästä fenomenologiassa onkaan kyse.

Fenomenologisen tutkimuksen lähtökohtia - viitekehyksen valinta

Fenomenologia on yksi laadullisen tutkimuksen suuntaus, jossa ollaan kiinnostuneita ihmisten kokemuksista. Fenomenologi tutkii ihmisen tietoisuutta, joka syntyy jonkin ilmiön kokemisen myötä. Fenomenologian oppi-isänä pidetään Edmund Husserlia (1859-1938). Hänen oppejaan puolestaan kehitti eteenpäin tämän oppilas Martin Heidegger (1889-1976).

Husserl ja Heidegger edustavat kahta fenomenologisen tutkimuksen viitekehystä. Puhtaassa Husserlin kehittämässä fenomenologiassa tutkimus lähtee ajatuksesta, että tutkittavien kokemuksia voidaan analysoida vailla ennakko-oletuksia ja näin tavoittaa tutkittavan kokemuksen ydin. Tämä mahdollistuu, kun tutkija toteuttaa reduktion, eli sulkeistaa omat ennakkotietonsa ja -oletuksensa aiheesta. 

Heidegger puolestaan lähti omassa viitekehyksessään liikkeelle siitä, ettei tutkija voi lähestyä tutkittavaa ilmiötä täysin vailla omia ennakko-olettamuksia ja -tietoja. Tutkijan ennakko-oletukset tulee kuitenkin kirjata auki tutkimusta tehtäessä, jotta tutkimuksen lukijalle välittyy ymmärrys siitä, miten tutkija tarkastelee ilmiötä omien ennakkokäsitystensä ”linssin” kautta. Tutkijan tulee myös Heideggerin edustamassa viitekehyksessä jättää itsensä ulos tutkimuksesta ja olla esimerkiksi haastattelutilanteissa tuomatta esiin omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan ilmiöstä. 

Fenomenologista analyysitapaa valittaessa tutkijan tulee siis päättää, ajatteleeko hän tutkimustulosten nousevan puhtaasti aineistosta (Husserlin deskriptiivinen fenomenologia) vai että aineisto ja tutkijan ennakko-oletukset keskustelevat ja täydentävät toisiaan (Heideggerin fenomenologis-hermeneuttinen viitekehys).

Omassa väitöstutkimuksessani lähden Heideggerin kelkkaan.  Ajattelen, ettei tutkijan omat ennakkokäsitykset voi olla vaikuttamatta siihen, millaisia tulkintoja datasta tehdään. Omalla kohdallani joudun päivittäin pohtimaan työssäni pedagogista johtamista - on absurdi ajatus, että tutkimusta tehdessäni kaikki tuo ajattelu * PUF VAIN * katoaisi ilmaan. Vai mitä sinä ajattelet asiasta?

Lähteet:

PhD Mark Thorsbyn luento 27.1.2016: Introduction to Phenomenology part I

Dr. Katarzyna Peoplesin luento 7.5.2017: Writing a Phenomenological Research Dissertation: What to know before beginning?

Valmiina tai ei - nyt mennään!

Oletko ikinä pohtinut, miltä näyttää väitöskirjaprosessi, kun väikkärin tekijänä on vaativassa päivätyössä käyvä kahden pienen lapsen äiti? Entä onko pedagoginen johtaminen kouluyhteisössä sinulle sydämen asia, jota haluat kehittää ja jossa haluat myös itse kehittyä? Jos vastasit näihin kysymyksiin tai ainakin toiseen niistä kyllä, olet voinut löytää täysin oikean blogin äärelle.

Tämän blogin tarkoituksena on seurata yhden rehtorin – minun – matkaa kohti tohtoritutkintoa. Väitöskirjani aiheena on pedagoginen johtaminen kouluyhteisössä. Ja vielä tarkemmin, opetushenkilöstön ammatillisen kehittymisen ja oppilaiden hyvinvoinnin tukeminen pedagogisen johtamisen keinoin.

Tämä blogi toimii päiväkirjamaisena reflektoinnin välineenä minulle itselleni. Arviolta seuraavat kuusi vuotta tulen päivittämään blogia siitä näkökulmasta, miltä tuntuu ja näyttää väitöskirjaprosessi, kun tutkimuksen teon rinnalla on (toivottavasti) myös muuta elämää. 

Lisäksi toivon, että tästä blogista voisi tulla ammatillisen keskustelun väline ja alusta. Kaikki kommentit, ideat, ajatukset ja kyseenalaistukset, joita sinulle arvon lukija tulee mieleen, ovat tervetulleita.

Tervetuloa seuraamaan tätä matkaa. Jännityksellä odotan, mitä on edessäpäin.

Valmiina tai ei - nyt mennään!