OK, sulla on tutkittava ilmiö. Mites meinasit sitä tutkia?

Väitöskirjassani tutkin pedagogista johtamista kouluyhteisön inhimillistä pääomaa lisäävänä tekijänä. Jo tutkimussuunnitelmaa tehdessäni täytyi päättää, millaisen lähestymistavan otan tutkittavaan ilmiöön. Oli helppoa todeta, että tutkimuksestani tulee laadullinen. Mutta että millaisella metodilla lähtisin ilmiötä avaamaan - siinäpä vasta kysymys!

Muutaman ohjauskeskustelun, päivien googlailun ja aiempiin tutkimuksiin tutustumisen jälkeen tutkimukseni menetelmäksi valikoitui fenomenologinen tutkimus. Ei kun siis tuumasta toimeen ja selvittämään, millaisesta tutkimusmenetelmästä fenomenologiassa onkaan kyse.

Fenomenologisen tutkimuksen lähtökohtia - viitekehyksen valinta

Fenomenologia on yksi laadullisen tutkimuksen suuntaus, jossa ollaan kiinnostuneita ihmisten kokemuksista. Fenomenologi tutkii ihmisen tietoisuutta, joka syntyy jonkin ilmiön kokemisen myötä. Fenomenologian oppi-isänä pidetään Edmund Husserlia (1859-1938). Hänen oppejaan puolestaan kehitti eteenpäin tämän oppilas Martin Heidegger (1889-1976).

Husserl ja Heidegger edustavat kahta fenomenologisen tutkimuksen viitekehystä. Puhtaassa Husserlin kehittämässä fenomenologiassa tutkimus lähtee ajatuksesta, että tutkittavien kokemuksia voidaan analysoida vailla ennakko-oletuksia ja näin tavoittaa tutkittavan kokemuksen ydin. Tämä mahdollistuu, kun tutkija toteuttaa reduktion, eli sulkeistaa omat ennakkotietonsa ja -oletuksensa aiheesta. 

Heidegger puolestaan lähti omassa viitekehyksessään liikkeelle siitä, ettei tutkija voi lähestyä tutkittavaa ilmiötä täysin vailla omia ennakko-olettamuksia ja -tietoja. Tutkijan ennakko-oletukset tulee kuitenkin kirjata auki tutkimusta tehtäessä, jotta tutkimuksen lukijalle välittyy ymmärrys siitä, miten tutkija tarkastelee ilmiötä omien ennakkokäsitystensä ”linssin” kautta. Tutkijan tulee myös Heideggerin edustamassa viitekehyksessä jättää itsensä ulos tutkimuksesta ja olla esimerkiksi haastattelutilanteissa tuomatta esiin omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan ilmiöstä. 

Fenomenologista analyysitapaa valittaessa tutkijan tulee siis päättää, ajatteleeko hän tutkimustulosten nousevan puhtaasti aineistosta (Husserlin deskriptiivinen fenomenologia) vai että aineisto ja tutkijan ennakko-oletukset keskustelevat ja täydentävät toisiaan (Heideggerin fenomenologis-hermeneuttinen viitekehys).

Omassa väitöstutkimuksessani lähden Heideggerin kelkkaan.  Ajattelen, ettei tutkijan omat ennakkokäsitykset voi olla vaikuttamatta siihen, millaisia tulkintoja datasta tehdään. Omalla kohdallani joudun päivittäin pohtimaan työssäni pedagogista johtamista - on absurdi ajatus, että tutkimusta tehdessäni kaikki tuo ajattelu * PUF VAIN * katoaisi ilmaan. Vai mitä sinä ajattelet asiasta?

Lähteet:

PhD Mark Thorsbyn luento 27.1.2016: Introduction to Phenomenology part I

Dr. Katarzyna Peoplesin luento 7.5.2017: Writing a Phenomenological Research Dissertation: What to know before beginning?