Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Vaikka tutkimusmetodi on edelleen hukassa, on väitöskirjan teossa se hyvä puoli, että prosessia voi silti viedä eteenpäin. Tapasimme ohjaajani kanssa ja sovimme, että alan työstämään ensimmäisen artikkelin haastattelurunkoa. Haastattelukysymykset voisivat selkeyttää sitä, mikä metodi tutkimukseen loppupeleissä valikoituu. Ohjaajani myös vinkkasi, että kannattaa jo tässä vaiheessa alkaa hakea kunnilta tutkimuslupia - niiden saanti kun voi kestää.
Hetkinen. Tutkimuslupa. Kunnalta? Taas oli aloitteleva tutkija uuden äärellä.
Olin ajatellut, että lähestyn tutkittavien koulujen rehtoreita suoraan sähköpostilla ja sovin heidän kanssaan tutkimukseen osallistumisesta. Mutta totta tosiaan, ensin lupa tutkimukseen haetaankin kunnalta, joka voi suhtautua tutkimukseen myös kielteisesti. Voihan kylmä hiki. Siispä tuumasta toimeen ja tutkimaan, kuinka tutkimuslupa kunnalta hankitaan.
Oma taktiikkani oli hakea tutkimuslupia mahdollisimman laajasti eri kunnista. Näin ei tulisi ongelmaa, mikäli jokin kunta ei lupaa myönnä. Etsin Wikipediasta listan Suomen kunnista ja valikoin sieltä sekä pieniä että suuria kuntia eri puolilta Suomea. Kunkin kunnan osalta etsin kunnan verkkosivuilta tutkimuslupahakemuksen, jota aloin täyttämään. Tässä törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön: monella pienellä paikkakunnalla ei ollut saatavissa olevaa tutkimuslupahakemusta. Näissä tapauksissa lähetin kunnan kirjaamoon kysymyksen, mistä tutkimuslupahakemuksen saa. Edelleen odotan vastausta useasta kunnasta.
Tutkimuslupahakemusten yhteydessä mainittiin, mitä liitteitä hakemukseen tarvitaan. Vaadittavia liitteitä oli lähes poikkeuksetta tutkimussuunnitelma, tutkimustiedote, tietosuojailmoitus sekä osallistumissuostumus. Jos Jyväskylän yliopistolla ei olisi todella selkokielisiä ohjeita näiden liitteiden kirjoittamiseksi, olisi hanskat tippuneet tässä vaiheessa. Käytin liitteissä tämän linkin takaa löytyviä Jyväskylän yliopiston lomakepohjia.
Olen jo saanut muutamalta kunnalta myönteisen päätöksen tutkimuslupahakemukseeni. Näin jälkeenpäin harmittelen, kun en laittanut itselleni muistiin mihin kaikkiin kuntiin olen jo tutkimuslupahakemukseni lähettänyt. Rajallisesta väitöskirjan tekoon varatusta ajasta on ikävä käyttää yhtään minuuttia sähköpostin lähetetyt-kansion tarkasteluun ja sen varmistamiseen, etten spämmäile kovin monta kertaa tiettyjä kuntia samoilla hakemuksilla. Mutta virheistä oppii - toista artikkelia työstäessäni tämänkin virheen osaa jo välttää! 😀
Byrokratia, kaiken ihanuuden alku ja juuri.
VastaaPoistaMutta syvemmin ajateltuna usein hyödyllistä. Byrokratiaa on myöskin se, että tekee itselleen ohjeistusta siihen miten toimia, kuten esimerkiksi kirjaa ylös keneltä on kysynyt mitäkin. Täytyy tunnustaa, että pitäisi itsekkin pitää paremmin kirjaa siitä mitä on tehnyt ja milloin.
Kiitos Tuomo tuosta kirjausvinkistä, aloin sitä toteuttaa niin johan jäsentyi tämäkin homma! :)
PoistaKiitos käytännönläheisestä väitöskirjatutkijan aineistonkeruun kuvauksesta. Itsekin väitöskirjatutkijana voin samastua moneen seikkaan, mitä tekstissä nostat esiin. Oppia tulee matkan varrella kaiken aikaa, mutta on ilo huomata myös oppineensa. Kuten mainitsetkin, seuraava lupakierros on jo helpompi toteuttaa ja hallita.
VastaaPoistaVoi kiitos tästä! Nytpäs olemmekin kanssasi samojen patojen äärellä. Minulla tämä on edessä myös - lupahässäkkä ensimmäisen artikkelin suhteen - sekä lupahakemukset haastatteluihin toista artikkelia varten. Meidän pitäisi varmaan yhdistää voimavarat, jotta voisimme vinkata toisillemme milloin mitäkin hoksauksia. Vaikka tutkimusalueemme ovat eri, niin samat pelisäännöthän näissä aina ovat. Auttaisiko excel-taulukko tuossa kuntien kartoittamisessa? Saisit yhdellä vilkaisulla huomattua (jatkoa ajatellen), keiden kanssa homma toimii ja sinne voisi myös tallentaa yhteystiedot. Tsemppiä tutkimukseen!
VastaaPoistaTsemppiä kaima lupahässäkkään!
Poista